Siirry sisältöön

Lokkeja taivaalla

Helsingin saaristossa yleisimpiä  lintuja ovat lokit. Niitä tapaat kauppatorin lisäksi lähes kaikkialla saaristossamme. Lokki saatetaan usein kokea haittaeläimeksi. Se kirkuu, ryöstää nakkisämpylän jopa kädestä ja sotkee ulosteellaan paikkoja.

Ihmisen käyttäytymisellä on suuri merkitys pesinnän onnistumiselle. Kun ihminen menee liian lähelle lokkien pesiä, lokit nousevat lentoon ja silloin pesille iskevät munarosvot, kuten varikset. Ilkivaltaakin esiintyy, lokkien pesiä tuhotaan ihan tahallisesti.

Kaikki lokit eivät ole samanlaisia, Suomessa pesii kuusi lokkilajia, joista selkälokki on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Selkälokin uhanalaisuuden syitä on useita, pesinnän epäonnistuminen on yksi syistä.

Uhanalaisen selkälokin tunnistaa parhaiten sen “frakkipuvusta”, linnun selkä ja siivet ovat mustempia kuin muilla lajeilla. Selkälokki elää jopa 30 vuotiaaksi, ensimmäisen pesänsä se tekee nelivuotiaana. Selkälokilla on keltaiset jalat. Selkälokki pesii saaristossa, rannikolla ja monilla suurilla järvillä.
Myös kolme muuta lokkilajiamme ovat vaaarantuneet. Naurulokki, harmaalokki ja merilokki, se tarkoittaa, että niillä on suuri uhka hävitä luonnosta keskipitkällä aikavälillä.

Lokit ovat erittäin taitavia saalistajia. Niiden lentoa saa ihailla lähes kaikkialla saaristossa. Lokin keskimääräinen elinikä on kymmenisen vuotta, mutta Suomen vanhimmat lokit, merilokki ja harmaalokki, ovat olleet arviolta yli 30 vuotiaita.

Lokkilajit

(Lajikuvaukset: Luontoportti)
Harmaalokki, (Vaarantunut) on iso, harmaaselkäinen lokki. Kalalokista sen erottaa suuren koon ja nokan punaisen täplän perusteella. Harmaalokki pesii lähes koko maassa.

Harmaalokki on tavallisista lokkilajeistamme merilokin jälkeen suurin. Aikuisena se on selkäpuolelta siniharmaa, siivenkärjet ovat kalalokin tavoin mustat ja niissä on valkoiset kärkinipukat. Muuten harmaalokki on höyhenpuvultaan valkoinen. Nuori harmaalokki on päästä, kaulalta ja selkäpuolelta harmaanruskea kellertävin höyhenreunuksin ja täplin. Vatsapuoli on harmaanvalkoinen ja tiheästi ruskeajuovainen ja -täpläinen. Siipisulat ovat tummanruskeat (nuorella selkälokilla lähes mustat) ja sisemmät käsisulat muodostavat vaalean “luukun” (puuttuu selkälokilta).

Harmaalokilla on neljä ikäluokkaa ja useita pukuja. Toisesta talvesta lähtien sillä on harmaa selkä. Jalat ovat vaaleanpunaiset (vanha lintu) tai ruskeanharmaat (nuori lintu). Nokka on vaaleakärkisesti keltainen ja alanokan kulmassa on punainen täplä (vanha lintu), tai nokka on punertavatyvisesti tumma (nuori lintu). Silmän värikalvo (iiris) on vaaleankeltainen (vanha lintu) tai tummanruskea–vaaleankeltainen (nuori lintu). Alanokan kulman punainen täplä kehittyy kolmantena talvena

Selkälokki (Uhanalainen) on lähes harmaalokin kokoinen, mutta sen siivet ja selkä ovat mustat sekä pää, kaula, rinta ja vatsapuoli valkoiset, jalat kirkkaankeltaiset. Nokka on keltainen, ja siinä on punainen laikku. Selkälokin pituus on 48–56 senttimetriä, siipien kärkiväli 117–134 senttimetriä ja paino 640–930 grammaa.[3] Koiras on hieman kookkaampi kuin naaras. Koiras painaa keskimäärin noin 850 grammaa, naaras noin 715 grammaa. Äänet ovat harmaalokin tyyppisiä, mutta korkeampia ja nasaalivoittoisia.

Selkälokin siivet ovat merilokin siipiä kapeammat ja suipompikärkiset, siipien takareunan valkea reunus on kapeampi ja siipien kärjen valkoinen täplä on hyvin pieni. Aikuisen selkälokin koivet ovat kirkkaankeltaiset (merilokilla vaaleanpunertavat). Nuori selkälokki on muiden nuorten lokkien tapaan kirjava, mutta eroaa niistä yksivärisen tumman käsisiiven perusteella. Koivet ovat lihanväriset.

2- ja 3-vuotiaat selkälokit jäävät yleensä talvialueilleen trooppiseen Afrikkaan ja ovat siten meillä harvoin tavattavia. Vanhan selkälokin nokka on keltainen ja alanokan kulmassa on punainen täplä. Nuoren linnun nokka on musta. Silmän värikalvo on keltainen (vanha lintu) tai tummanruskea (nuori lintu).

Kalalokki on harmaalokkia pienempi, harmaaselkäinen lokki.
Kalalokilla ei ole nokassa punaista täplää niin kuin harmaalokilla on.Kalalokki pesii koko maassa.

Kalalokki on alapuolelta valkoinen, selkä ja siipien yläpuoli ovat siniharmaat ja siivenkärjet mustat (muutamassa uloimmassa käsisulassa on valkea nipukka). Nuori kalalokki on selkäpuoleltaan himmeän vaaleanruskea vaaleanharmahtavin höyhenreunoin, mikä saa aikaan ”suomuisen” ilmeen. Nuoret linnut saavat aikuisen siniharmaan värin siipiinsä vasta toisessa talvipuvussa, ja silloinkin niillä on vielä käsisulkien ja peitinhöyhenten etureunoissa vaihtelevasti tummaa kuviointia.

Kalalokin koivet ovat vihreänkeltaiset (vanha lintu) tai harmaat–lihanväriset (nuori lintu). Nokka on kellanvihreä (vanha lintu), mustakärkisesti sarvenvärinen (nuori lintu) tai harmaa, keltakärkinen ja kärjen takana tumma vyö (2. talvipuku). Silmän värikalvo on harmaanruskea (vanha lintu) tai tummanruskea (nuori lintu) ja silmärengas punainen (vanha lintu) tai ruskea–oranssi (nuori lintu).

Merilokki on suurin lokkilaji. Sillä on musta selkä, punertavat jalat ja iso nokka. Merilokki pesii saaristossa ja muutamalla suurella järvellä.

Merilokki on suurin ja rotevin lokkilajimme. Aikuisena se on selkäpuolelta musta. (Toinen mustaselkäinen lokkilajimme on merilokkia selvästi pienempi selkälokki.) Pää, kaula ja vatsapuoli ovat valkoiset. Puvultaan aikuinen merilokki muistuttaa selkälokkia, josta se eroaa leveämpien ja tylpempien siipien, siiven takareunan tyvipuolelta leveämmän valkoisen reunan ja punertavanharmaiden jalkojen perusteella (selkälokilla keltaiset).

Nuori merilokki on kauttaaltaan ruskeankirjavan harmaa ja hankala erottaa harmaalokista. Nuori merilokki saa selkäpuolelleen ensimmäiset mustat höyhenet vasta toisen talvipuvun jälkeisessä kevätsulkasadossa (tammi–huhtikuussa). Merilokin koivet ovat punertavanharmaat (vanha lintu) tai violetinsävyisesti ruskeat (nuori lintu). Vanhan linnun nokka on keltainen ja alanokan kulmassa on punainen täplä. Nuoren linnun nokka on vaaleakärkisesti ruskeanmusta tai kellanvalkoinen, ja 3. talven ja kesän linnun nokka vaihtelevassa määrin keskeltä tumma. Nokka tulee aikuisen linnunnokan väriseksi vasta 5. vuonna. Silmän värikalvo on vaaleankeltainen (vanha lintu) tai tummanruskea (nuori lintu).

Naurulokki. (Vaarantunut, rauhoitettu) on ruskeapäinen lokki. Sillä on harmaa selkä ja siivet, jalat ovat punaiset.
Naurulokki pesii koko maassa. Se on tuttu näky kesäisillä toreilla.
Naurulokki on kalalokkia pienempi, kapeampi ja suipompisiipinen. Kesäpuvussa pää on tummanruskea. Talvipukuisella linnulla on tummasta väristä jäljellä vain pieni täplä silmän takana. Kaikissa puvuissa luotettava tunnusmerkki on käsisiiven valkea etureuna ja päältä tumma takareuna. Naurulokin käsisiipi on alta lähes kokonaan musta (vrt. pikkulokki, jolla koko siipi on alta musta). Nuorella naurulokilla selkäpuolella on harmaata ja ruskeaa kirjailua ja valkoisessa pyrstössä on musta kärkivyö. Naurulokin koivet ovat punaiset (vanha lintu) tai punertavat (nuori lintu). Nokka on mustakärkisesti punertava. Silmän värikalvo on ruskea ja silmärengas valkoinen. (Valkoisen renkaan ja ruskean iiriksen välissä on kapea, punainen silmänreunus.)

Pikkulokki on nimensä mukaisesti pieni ja siro lokki, joka muistuttaa naurulokkia sysimustine päineen ja niskoineen. Pyöreäpäiset siivet ovat alta valkoista takareunaa lukuun ottamatta mustat ja päältä tasaisen vaaleanharmaat. Pesii pieninä yhdyskuntina rehevillä järvillä, lammilla ja merenlahdilla. Lokeista erikoistunein hyönteisiin, joita nyppii veden pinnalta tai saalistaa ilmasta.

Pikkulokki muistuttaa naurulokkia, mutta on sitä pienempi, sirompi ja pyöreäsiipisempi. Pää on niskaan asti sysimusta. Pyöreäpäiset siivet ovat alta valkoista takareunaa lukuun ottamatta mustat ja päältä tasaisen vaaleanharmaat. Käsisiiven etureunasta puuttuu naurulokille ominainen valkoinen kiila. Pikkulokin talvipuku muistuttaa naurulokin vastaavaa; tummasta väristä jää vain tumma täplä silmän taakse. Siipien väritys kuitenkin säilyy talvipuvussakin samanlaisena.

Nuori pikkulokki muistuttaa nuorta naurulokkia, mutta naurulokin käsisiiven valkoista etureunaa sillä ei ole eikä käsisiiven takareunassa ole tummaa juovaa (kyynärsulkien kärkiosissa on epäselvä ruskeahko reunus).

Pikkulokin koivet ovat kesällä kirkkaanpunaiset ja talvella punertavat. Nokka on kesällä punaruskea ja talvella musta. Silmän värikalvo on tumma ja silmärengas punainen.

Lokkien tunnistus
Montako lokkia tunnistat alla olevista kuvista?

Asiasanat

haahka
harmaahylje
Helsingin luonto
kalastajan luonto-opas
Luonnonsuojelualueet
luonto-oppaat
luontoviisas
Luontoviisasvesilläliikkuja
Meriluonto
Ohjeita vesilläliikkujalle
Saariston herkkä luonto
Saariston ja luontojen kasveja ja hyönteisiä
Vesilinnut