Siirry sisältöön

Meren pinnan alla

Vesi ei ole vain elotonta ainetta, vaan se on tärkeä elinympäristö monenlaisille eläimille ja kasveille. Kalat kiinnostavat monia, sillä ne ovat silminnähtäviä ja konkreettisia. Monet tunnistavat myös rantojen vesikasveja tai pinnalla ja upoksissa kelluvia kasveja huojumassa veden liikkeiden mukana. Veden elämä ei kuitenkaan rajoitu siihen, mitä paljaalla silmällä voidaan nähdä.

Näkymätön meriluonto

Vesi ei ole vain elotonta ainetta, vaan se on tärkeä elinympäristö monenlaisille eläimille ja kasveille. Kalat kiinnostavat monia, sillä ne ovat silminnähtäviä ja konkreettisia. Monet tunnistavat myös rantojen vesikasveja tai pinnalla ja upoksissa kelluvia kasveja huojumassa veden liikkeiden mukana. Veden elämä ei kuitenkaan rajoitu siihen, mitä paljaalla silmällä voidaan nähdä.

Loppukesällä runsastuvat myös syanobakteerit eli sinilevät, jotka muodostavat melkein joka kesä suuria pintalauttoja eli kukintoja. Perämerellä piilevät (Bacillariophyta) kukoistavat koko kasvukauden ajan. Syksyllä vesien jäähtyessä vesipatsaan planktoneliöstö vähenee, kun monet lajit muodostavat pohjaan vajoavia lepomuotoja. Keväällä näistä kehittyy uusi planktonkanta. 

Kasviplankton eli veden pintaosissa kasvavat levät eivät monelle ole tuttuja, sillä ne ovat mikroskooppisen pieniä. Sinilevät kuitenkin ovat tuttuja siksi, että ne ilmestyvät vihertävinä massoina vesiin juuri silloin, kun vedet ovat lämpimiä ja vesillä liikutaan paljon. Siis silloin kun vesielämästä haluttaisiin nauttia. Mikroskoopin kautta katsottaessa lämpimän veden aikaan runsastuvat sinilevät ovat kuitenkin esteettisesti asiaa tarkasteltaessa melko kaunista katseltavaa
 
Vaikka suurin osa Itämeren sinilevistä on harmittomia, leväkukinnon värjäämän veden nielemistä tulee välttää. Jos sinilevää on vähän, vedessä voi uida, mutta uinnin jälkeen kannattaa peseytyä makealla vedellä iho-oireiden välttämiseksi. Syanobakteerien värjäämää vettä ei saa heittää kiukaalle. Itämeren bakteereita Syanobakteerit eli sinilevät Spirulina-bakteerit Rivularia-suvun bakteerit Limanukat (Calothrix spp.)  
 
Syanobakteereja kutsutaan sinileviksi Itämeren bakteereista puhuttaessa eniten esillä ovat tavallisesti syanobakteerit, joita kutsutaan sinileviksi. Ne ovat pieniä yksisoluisia eliöitä, jotka tuottavat energiansa auringonvalossa yhteyttämällä, eli ne ovat omavaraisia. Suotuisissa oloissa syanobakteerit voivat kasvaa ja lisääntyä nopeasti. Veden runsaita syanobakteerikasvustoja kutsutaan kansanomaisesti sinileväkukinnoiksi. Avovedessä kelluvat kasvustot muodostuvat monista eri lajeista, ja lajikoostumus vaihtelee sekä ajallisesti että paikallisesti. Tämän tutun ilmiön lisäksi syanobakteereja löytyy myös meren pohjasta erilaisille pinnoille kiinnittyneinä. 
https://www.ostersjon.fi/fi-FI/Luonto_ja_sen_muutos/Lajit/Bakteerit