Siirry sisältöön

Hiljaiset airojen äänet sulautuvat tuuleen

(Kuva: Pirita Särmä)
Sanna nousee tottuneesti soutuveneeseen. Sen sisälle on pakattu tarvikkeet kahden yön retkelle. On aamuvarhainen hetki, kaupunki vasta haukottelee, kun Sanna lipuu lähes äänettömästi ulos Eläintarhanlahden venesatamasta jossa hänellä on kaupungin vuokrapaikka soutuveneelle.
“Juuri nämä hiljaiset hetket, jolloin kaupunki on vielä unessa ovat minulle tärkeitä. Näen kaupungin urbaanin siluetin ja meriluonnon samanaikaisesti. Kontrasti tekee kokemuksesta maagisen” Sanna kertoo silmät tuikkien.

Helsinki ei ole varsinaisesti soutajalle paras mahdollinen ympäristö. Vesillä liikkuu suuri määrä huviveneitä. Kun soppaan heitetään vielä suuret risteilyalukset ja reittiliikenne, alkaa jo hirvittää. Miten sekaan mahtuu soutuveneellä? 
“Kun vielä haaveilin soutuveneestä Helsingissä, ajattelin lähinnä pieniä souteluita Töölönlahdella ja muissa suojaisissa paikoissa. Kun vihdoin kuusi vuotta sitten toin vanhempieni vanhan soutuveneen Helsinkiin tajusin, että soutuveneellähän pääsee vaikka mihin. Se tosin vaati hieman rohkeuden keräämistä. Ennen olin soutanut vain järvillä, se on hyvin erilainen ympäristö. Ensimmäinen retkeni Suomenlinnaan ruotsinlaivojen reitin läpi oli tosi jännittävä, silloin oli onneksi kaveri mukana. Sittemmin olen tajunnut, että ruotsinlaivojen aallokko on itse asiassa paljon pienempi ja lempeämpi kuin nopeiden huviveneiden. Monien nopeiden, suuritehoisten veneiden peräaallot ovat tosi terävät ja syvät. Joskus mietin, että ymmärtävätköhän nopeasti hurjastelevat veneilijät, millaisen aallokon he saavat aikaiseksi ja miten se vaikuttaa kaikkiin kanssaveneilijöihin. Olen jutellut ystävieni kanssa joilla on puisia matkaveneitä ja hekin ovat sanoneet, että syntyy vaaratilanteita, kun nopeat veneet ohittavat läheltä”

Kuva: Mika Välipirtti
Soutaminen on ennen kaikkea tekniikkalaji, mutta pidemmät matkat vaativat tietenkin myös lihasvoimaa ja kestävyyttä, kun soutuvene on aika raskas ”mökkivene” eikä kevyt kilpavene, kertoo Sanna.
Kuva: Mika Välipirtti.

Sanna miettii soutamista ja turvallisuutta. “Toivoisin kovasti, että moottoriveneilijät huomioisivat soutajat ja muut pienemmät vesilläliikkujat, esimerkiksi laskisivat nopeuttaan, jos pitää ohittaa kovin läheltä. Toki on hyvä muistaa, että soutajalla on vesiliikennelain mukaan väistämisvelvollisuus. Kaipaisin vesiliikenteen sääntelyyn kahta asiaa. Ensimmäinen niistä ovat tiukemmat nopeusrajoitukset laajemmalle alueelle kaupunkien edustoilla, missä on monenlaisia vesilläliikkujia, suppaajista alkaen. Erityisesti toivoisin, että Helsingissäkin viime vuosina yleistyneet kilpaveneet ja muut huippukiitäjät eivät liikkuisi huimaa vauhtia silloin, kun ympärillä on paljon muuta vesiliikennettä. Myös vesiskootterit aiheuttavat vaaratilanteita ympäriinsä pörrätessään.

“Toiseksi kaipaisin vesiliikenteeseen desibelirajoituksia. Olen monesti miettinyt, olisikohan kovaäänisimpiin veneisiin mahdollista kehittää tehokas äänenvaimennin. Se kova ja matala murina, joka lähtee kaikkein tehokkaimmista veneistä, tuntuu jo veden pinnalla liikkuessa fyysisenä tuntemuksena, melkein kipuna sydämessä. En uskalla edes kuvitella, millaisena se kuuluu pinnan alle. Sen vaikutus mereneläviin on kyllä havaittu tutkimuksissakin, se aiheuttaa stressiä ja jopa tappaa kaloja. Pohdin monesti, tiedostavatko etenkin kaikkein kovaäänisempien veneiden omistajat sen, miten valtava vaikutus ympäristöön, sekä ihmisiin että eläimiin, jo heidän melusaasteellaan on, muista ympäristövaikutuksista puhumattakaan.”

Millainen on soutamisen filosofia, onko sitä, kysyn Sannalta? “Soutamisessa tärkeintä ei ole perille pääsy vaan matka. Kun ulappa aukeaa edessä koen syvää yhteyttä luontoon. Meriluonto on ainutlaatuisen kaunis, ja meren väripaletti taivaasta alkaen on ihan eri kuin järvellä. Ja kun merellä liikkuu ääneti, saattaa päästä katsomaan vaikka hyljettä silmiin aivan lähietäisyydeltä.”

Soudan paljon yksin, ja ihmisten reaktiot siihen ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi monet rannoilla kalastavat kannustavat soutajaa tosi sympaattisella tavalla, mutta on myös sellaisia veneileviä äijäporukoita, jotka kertovat aina samat vitsit, kuten onks sun moottori jäänyt kotiin tai kurvaavat tarkoituksella liian läheltä ja sen jälkeen kääntyvät katsomaan, miten soutaja selviää aalloista. Onneksi toisenlaisia kohtaamisia on enemmän. Kun äskettäin tulin Villingin salmesta niin vastaan tuli Okeanos, saaristokuljetus, joka kulkee Vuosaareen. Laivan kapteeni näytti peukkua ja kaikki vilkuttivat laivan kannelta. Tuollaiset vesikohtaamiset ovat kivoja, Sanna kertoo hymyillen. 

Entä retkikohteet, missä ovat Helsingin retkisaaret? “Jos käyn telttailemassa niin menen yleensä itään, Helsingin kaupunki omistaa muutamia hyviä ulkoilusaaria, joissa voi telttailla. Uusiin paikkoihin tutustuminen on vähän hankalaa siksi, että usein on tosi vaikea tietää, mihin saariin voi edes nousta maihin. Kun näkee, että jossain on mökki, niin sitä automaattisesti ajattelee, että saareen ei saa mennä edes käymään. Olisi tosi kiva, jos olisi jokin lista saarista joihin saa rantautua. Tuollaista tietoa tarvitaan, etteivät mahdollisuudet nauttia lähiluonnosta kapene tarpeettomasti.”

“Tykkään käydä soutamassa aikaisin aamulla ja myöhään yöllä. Välillä tuntuu aivan kuin omistaisin koko kaupungin, kun olen monesti ainoa joka liikkuu vesillä.“
Kuva: Sanna Ryynänen

Soutuveneiden määrä on kasvanut Helsingissä. Uusi yhteiskäyttöpalvelu mahdollistaa soutuveneen vuokraamisen muutamaksi tunniksi tai pidemmäksikin aikaa. Helsingin lähisaaristo on oiva ympäristö kiireettömälle soutajalle. Itäinen saaristo tarjoaa useita pysähdyskohteita joissa voi vierailla. Helsinkin kaupunkisoutuveneet löydät täältä:

Helsingin kaupunkisoutuvenepisteet

• Laajalahti, Kahvila Torpanranta, Munkkiniemenranta 2
• Töölönlahti, Finlandia-talo, Café Veranda, Karamzininranta
• Vuosaari, Aurinkolahden uimaranta

Sinua voisi kiinnostaa nämä:

Merimelun vaikutuksia on tutkittu.

Helsingin edustalla toteutettiin Itämerihaasteen kautta meluselvitys. Tutkimuksen mukaan Helsingin edustalla esiintyi voimakasta syklisesti toistuvaa melua. Alueella hallitseva melulähde ovat pienet moottorialukset. Vedenalaisen melun maksimivoimakkuudet olivat 148–163 dB taajuuskaistasta riippuen. Ihmisperäinen vedenalainen ääni voi haitata kaloja ja merinisäkkäitä aiheuttaen niille stressiä ja muutoksia käyttäytymisessä.

Asiasanat

haahka
harmaahylje
Helsingin luonto
kalastajan luonto-opas
Luonnonsuojelualueet
luonto-oppaat
luontoviisas
Luontoviisasvesilläliikkuja
Meriluonto
Ohjeita vesilläliikkujalle
Saariston herkkä luonto
Saariston ja luontojen kasveja ja hyönteisiä
Vesilinnut