Rantasipi pesii kallioisilla ja kivikkoisilla järven- ja merenrannoilla, jokivarsilla, saarilla ja luodoilla. Sen tähyilee alas ja näyttää niiailevan ja keinuttelevan hauskasti itseään. Veden päällä se lentää siivet vedenpintaa viistäen äännellen siipien lyönnin tahtiin – tiit, tiit, tiit. Vesirajassa on sen ravinto, pienet hyönteiset. Rantasipi on hyvin yleinen koko Suomessa järviseuduilla ja saaristossa. Sipit lähtevät heinä–syyskuussa Länsi-Afrikkaan ja palaavat toukokuussa.
Rantasipi pesii lähes koko Euroopassa ja suuressa osassa Aasiaa Japaniin saakka. Suomessa se pesii yleisenä koko maassa kaikenlaisissa vesistöissä. Puuttuu pesivänä ulkosaaristosta. Pesimäkantamme on noin 250 000 paria, ja sipi on liron ohella maamme runsain kahlaaja. EU:n alueella arvioidaan pesivän 500 000–660 000 paria. Maailman populaatioksi arvioidaan 2,5–4 miljoonaa yksilöä. Muuttolintu, joka saapuu huhtikuun loppupuolelta alkaen. Syysmuutto on huomaamaton tapahtuma, sillä sipit eivät muodosta isompia parvia. Viimeiset sipit tavataan yleensä syyskuussa.
Pesä on maassa ruohokasvillisuuden tai varpujen kätkössä. Tavallisesti se on 10–20 m vesirajasta, mutta voi joskus olla usean sadankin metrin päässä rannasta. Munia on 4, joita molemmat emot hautovat noin 3 viikkoa. Poikaset ovat pesäpakoisia ja emot hoitavat niitä yhdessä. Ne oppivat lentämään noin 3 viikon ikäisinä. Sukukypsä 1-vuotiaana.
Rantasipi syö maassa ja vedessä eläviä selkärangattomia, toisinaan myös pikkukaloja ja pikkusammakoita.
Rantasipi suojelee pesäänsä pysymällä siinä, vaikka joutuisi häirityksi. Kun se nousee pesästä, se yrittää harhauttaa häiritsijän johdattamalla sen toisaalle. Kun lintu on johdattanut häiriötekijän riittävän kauas pesästä, se lentää nopeasti pakoon ja myöhemmin takaisin pesälleen.